Terveystiedon viidakossa – ketä uskoa terveysasioissa?

Terveyteen liittyvä tieto kiinnostaa ihmisiä ehkä enemmän kuin koskaan, ja terveystietoa on myös tarjolla enemmän kuin koskaan. Tietoa on tarjolla niin paljon ja niin monenlaisilta tahoilta, että luotettavan tiedon etsijä helposti hämmentyy.  

Uskoako tutkimuksia? Uskoako uutisointia tutkimuksista? Uskoako hyväksi tiedettyä somevaikuttajaa tai luotetun tutun omakohtaisia kokemuksia?  

Tätä monimutkaista ja kiehtovaa vyyhtiä asettui pohtimaan aiemmin sosiaalisesta mediastakin tuttu lääkäri Anni Saukkola, joka on palkittu tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla. Keskustelukumppanina hänellä oli Orionilta asiakaskokemusjohtaja Leena Paattakainen, jonka työhön tiedonkeruu ja oikean tiedon varmistaminen kuuluvat.  

Tiedon takana on monenlaisia motiiveja

”Jos tieto yksin lisäisi terveyttä, olisimme terveempiä kuin koskaan maailmanhistoriassa”, Anni Saukkola sanoo.  

Mutta tieto ei ole yksiselitteinen asia, hän muistuttaa. Informaatiota on varsinkin verkossa joka lähtöön: väärin ymmärrettyä, poliittisista motiiveista lähtevää sekä tarkoituksella harhaanjohtavaa, noin niin kuin alkuun. Ja tietenkin on myös paljon luotettavaa ja tutkittua terveystietoa.  

”Luotettavasta terveystiedosta tulee itselle ensimmäiseksi mieleen luotettavaan tutkimukseen perustuva tieto. Mutta miten sen tunnistaa?” miettii Leena Paattakainen. 

”Onhan tavalliselle ihmiselle hyvin vaikeata surffata etenkin sosiaalisen median viidakossa ja ymmärtää, että jonkun hyvän tyypin jakamat tiedot ja näkemykset eivät suinkaan tarkoita, että hän olisi alan asiantuntija. Tai että jonkun omaa kokemusta ei voi yleistää muihin ihmisiin.”  

Asiaa ei helpota, että tiedon luotettavuus voi nykyisin tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, kuten Saukkola toteaa. Yhdelle luotettava on se somevaikuttaja, toiselle laatulehden sivusto, kolmannelle viranomainen ja neljännelle jokin muu. 

Ajatusharhat vaikuttavat tiedon havaitsemiseen ja tulkintaan

Luotettavaa tietoa etsiessään on hyvä koulia omaa ajatteluaan. Saukkola muistuttaa, että meillä jokaisella on ajatusharhoja, alitajuisia tiedonkäsittelyn vinoumia, jotka on hyvä tunnistaa pyrkiessään kriittiseen ajatteluun. Yksi yleisimmistä on niin kutsuttu vahvistusharha.  

”Aivot automaattisesti vahvistavat niitä käsityksiä, joita niillä jo on – ilmiö on ollut evoluution kuluessa hyödyllinen. Ihminen hakeutuu herkästi sellaisen tiedon pariin, joka vahvistaa hänen maailmankuvaansa, ja siitä syntyy itseään ruokkiva kehä.” 

Niinpä esimerkiksi punaisen auton hankintaa harkinnut alkaa nähdä kaikkialla juuri punaisia autoja, kuten Paattakainen toteaa – tai lääkkeen haittavaikutuksista lukeneesta tuntuu, että yhtäkkiä kaikki ovat saaneet saman haittavaikutuksen.  

Inflaatioharha taas normalisoi puheen tai tiedon, jota viljellään toistuvasti. Esimerkiksi vihapuheen tai paikkansa pitämättömän terveystiedon.  

Dunning-Kruger-ilmiö eli ylivertaisuusvinouma vasta ovela onkin. Se tarkoittaa, että ihminen, joka tietää asiasta vähän, kokee olevansa oikea asiantuntija. Ja taas ihminen, joka tietää asiasta paljon, ymmärtää, ettei tiedä läheskään kaikkea. Silloin ensimmäinen usein julistaa äänekkäästi, kun taas jälkimmäinen helposti vaikenee. 

Näille harhoille sosiaalinen media on erityisen otollinen alusta, mutta mikään kanava tai kukaan henkilö ei ole niille immuuni, kuten keskustelijat korostavat.  

Ei yksi tutkimus tai oire kesää tee

Perinteisen median tarve uutisoida nopeasti esimerkiksi uusista tutkimustuloksista saattaa sekin johtaa yleisöä harhaan. Luotettavien tulosten saaminen ja johtopäätösten tekeminen kun useimmiten vaatii lukuisia osatutkimuksia, vertaisarviointeja ja kokonaisuuksien tarkastelua. 

”Yksittäiset tutkimukset läpäisevät median kynnyksen aika helposti, kun pitäisi pystyä odottamaan laajempia, useampaa aineistoa yhdisteleviä tutkimuksia”, Paattakainen sanoo.  

Anni Saukkola jakaa näkemyksen. Kohut ja eri tutkimusten uutisoinnista johtuvat ristiriitaiset otsikot tai ylimitoitetut muotoilut eivät palvele ainakaan yleisöä.  

”Ja kyllähän aina harmittaa, jos jostain todella yleisestä oireesta on tehty lööppi ajatuksella, että kyseessä voi olla henkeä uhkaavan sairauden oire. Vaikka että päänsärky voi johtua aivoverenvuodosta – onhan se ihan totta, mutta kun tämä on kuitenkin ääriharvinaista, otsikot lisäävät ihmisten tarpeetonta huolta.” 

Väitteen äärellä pohdi ainakin näitä

Saukkola kehottaa kiinnittämään terveystiedon viidakossa huomiota ainakin siihen, onko väitteen tai tiedon taustalla tieteellistä tutkimusta ja minkälaista. Mikä on alan asiantuntijoiden konsensus ja yleinen käsitys aiheesta? 

”Taustalla piilevät taloudelliset intressit ja erilaiset maagiset ajatukset ovat varoitusmerkkejä. Median suhteen taas luottaisin enemmän sellaiseen, joka sitoutuu journalistien eettisiin ohjeisiin ja Julkisen sanan neuvostoon.” 

Liian hyvää ollakseen totta -viisaus kannattaa myös pitää mielessä.  ”Valitettavan usein pätee edelleen, että jos jokin vaikuttaa ihan superhyvältä, helpolta ja mahtavalta – etenkin terveyteen ja hyvinvointiin liittyen – kannattaa tarkistaa taustalla olevat faktat ja lähteet. Kyllä minä tuohon viisauteen edelleen uskoisin”, sanoo Paattakainen. 

”Tietoa hakiessaan kannattaa hyödyntää myös matalan kynnyksen paikkoja, kuten suomalaisia apteekkeja. Siellä on osaava, farmaseuttinen henkilökunta meitä kaikkia varten. Myös Orioniin asiakkaat voivat soittaa joka päivä, meiltä saa ihmisen puhelimen päähän viikonloppuisinkin”, hän kannustaa.  

Saukkola korostaa niin omien ajatusmallien tiedostamisen kuin kriittisyyden tärkeyttä väitteitä pohdittaessa. Mutta rajansa kriittisyydelläkin.  

”Kaikkea tietoa ei pidä perusteettomasti kyseenalaistaa, vaan kannattaa luottaa alan asiantuntijoihin ja heidän yhteisymmärrykseensä. Terve kyseenalaistaminen on paikallaan, mutta toisaalta asiantuntijoiden tunnistamisella ja heihin luottamalla pääsee mainitsemiemme vinkkien lisäksi jo pitkälle.” 

Juttu pohjautuu podcastjaksoon Ketä uskoa terveysasioissa. Jakso on osa Orionin Tabunmurtajat-sarjaa, jossa lääkäri Martti Vannas keskustelee vieraidensa kanssa muun muasa Suomessa tehtävästä lääketutkimuksesta ja -kehityksestä sekä kansainvälisestä yhteistyöstä. Sarjassa luodaan myös katsaus tulevaisuuteen ja murretaan alaan liittyviä tabuja.