Virtuaalisen kiputerapian tutkimuksessa mukana ollut, kroonisesta selkäkivusta kärsivä potilas huomasi kummallisen asian kolmen kuukauden terapian jälkeen.
”Potilas kertoi jääneensä kaipaamaan virtuaalista 3D-hahmoa eli Sami-nimistä mentoria, joka ohjasi häntä harjoitteiden tekemisessä”, kertoo Eversanan Vice President Innovative Technologies Petteri Kolehmainen, joka oli mukana virtuaaliterapian kehitystyössä.
Kommentti lämmitti Kolehmaisen mieltä: potilas oli muodostanut tunnesiteen virtuaaliseen Samiin, jota hän oli tavannut pukemalla virtuaalilasit päähänsä. Tutkimuksesta saatiin kuitenkin vielä paljon parempia tuloksia. Potilaiden selkäkivut nimittäin helpottuivat, ja he kokivat elämänlaatunsa parantuneen.
Tulos on merkittävä, sillä kipupsykologit ovat ylityöllistettyjä ympäri maailmaa – ja kroonisessa kivussa on taustalla usein psykologisia elementtejä, Kolehmainen kertoo.
Terveysdataa kertyy passiivisesti ja aktiivisesti
Kaikki laitteet ja sovellukset, joita käytämme, keräävät meistä dataa, Kolehmainen muistuttaa. Hän kutsuu sitä passiiviseksi datan keruuksi: puhelin laskee askeleemme ja Google tietää, mitä hakuja olemme tehneet.
Yhä useampi ihminen kerryttää terveysdataansa myös aktiivisesti esimerkiksi älykelloilla ja aktiivisuusrannekkeilla. Niitä käyttää globaalisti 350 miljoonaa ihmistä, ja niillä mitataan muun muassa unen laatua ja kaloreita.
Kerrytetyllä datalla tehdään jo nyt paljon hyvää. Kolehmainen on ollut virtuaalisen kiputerapian lisäksi kehittämässä Orionilla muun muassa potilaalta kerättävään dataan perustuvaa ohjelmaa, joka auttaa löytämään kullekin Parkinsonin taudista kärsivälle potilaalle sopivan lääkeannoksen. Se on tärkeää, sillä liian vähäinen lääkemäärä ei poista tautiin liittyvää vapinaa ja liian suuri annostus taas tuo mukanaan muita ikäviä oireita. Vastaavanlaista ohjelmaa ja kehitetyn laskenta-algoritmin hyödyntämistä arvioidaan myös Orionin nykyisillä terapia- ja indikaatioalueilla.
Data mahdollistaa yksilöllisen hoidon
Kansalaisilta kerätty terveysdata mahdollistaa ehkä tulevaisuudessa entistä yksilöllisemmän hoidon, Kolehmainen uskoo.
”Nykyään tietyn diagnoosin saavat ihmiset hoidetaan hyvin samalla tavalla. Datan ja tekoälyn hyödyntäminen mahdollistaisi sen, että lääkäri voisi miettiä entistä tarkemmin kullekin sopivimman hoitomuodon.”
Kolehmaisen mukaan data ja tekoäly mahdollistaisivat myös sairauksien löytämisen entistä aikaisemmassa vaiheessa sekä hoidon antamisen ennaltaehkäisevästi.
Terveysdatapankki kun antaisi lääkäreille tietoa siitä, mihin sairauksiin tietynlaiset ihmiset useimmiten sairastuvat. Jos siis 45-vuotias mies saisi verikokeista tietynlaisia tuloksia, voisi lääkäri nähdä datapankista, että vastaavan ikäiset ja vastaavia tuloksia saaneet miehet ovat usein sairastaneet tiettyä sairautta – kyseinen mies kuuluu siis taudin riskiryhmään. Tällöin lääkäri voisi kutsua miehen testeihin ja selvittää tarkemmin, sairastaako tämäkin kyseistä sairautta.
Kolehmaisen mukaan terveysdatan avulla voisi myös tehdä diagnooseja ja kehittää uusia hoitomuotoja. Se taas voisi pelastaa ihmishenkiä ja vähentää terveydenhuollon kuormitusta.
Lisäksi dataa voitaisi hyödyntää pandemian kaltaisissa tilanteissa, Kolehmainen uskoo.
”Reaaliaikaisesti tutkittavissa olevasta datasta näkisimme, miten taudit ja oireet kehittyvät. Sen perusteella voisimme ennustaa tautien levinneisyyttä ja sitä, ketkä kuuluvat riskiryhmiin.”
Vaikka Kolehmainen näkee terveysdatan keräämisessä ja hyödyntämisessä paljon hienoja mahdollisuuksia, hän myöntää, että olemassa on myös ainakin yksi merkittävä uhka.
”Kun puhutaan datankeruusta, tietoturvaan liittyy aina riskejä. Juuri tietoturvariskit ovat suurin este sille, ettei meillä ole kansallista terveysdatapankkia. Pystyykö valtio rakentamaan riittävän luotettavan pankin? Entä uskaltavatko kansalaiset luovuttaa dataansa?”, Kolehmainen pohtii.
Tavoitteena yhteinen hyvä
Kroonisille selkäkipupotilaille suunnatussa Orionin virtuaalisessa kiputerapiatutkimuksessa dataa kerättiin useassa vaiheessa. Ennen varsinaisia kliinisiä tutkimuksia selkäkivusta kärsineitä haastateltiin ja terapiaan tarvittavia virtuaalilaseja ja käsiohjainta testattiin.
Itse tutkimuksessa potilaat saivat laitteet kotiinsa. Laitteeseen rakennettu virtuaaliterapia tarjosi heille terapiaa kivunhallintaan sekä joogatyyppisiä harjoituksia ja fysioterapiamaisia harjoitteita virtuaalimentori Samin johdolla. Sami toimi ikään kuin psykoterapeuttina, joka antoi kognitiivista käyttäytymisterapiaa kivunhallintaan. Tutkijat pystyivät kertyneen datan avulla seuraamaan, millaiset liikunnan vaikutukset olivat ja oliko potilas ylipäätään hyödyntänyt terapiaa.
”Virtuaalimaailma suunniteltiin nimenomaan Suomen kulttuuriin sopivaksi: Sami tervehti potilaita kesämökiltä järven rannalta.”
Alun perin Orionin innovoima virtuaalinen kiputerapian kehitys jatkuu yhteistyökumppanin toimesta.
